Ovatko kaikki tulevaisuudessa yrittäjiä? – Askaremo
Ovatko kaikki tulevaisuudessa yrittäjiä?

Ovatko kaikki tulevaisuudessa yrittäjiä?

0 Share

Ovatko kaikki tulevaisuudessa yrittäjiä?

Byrokraatista yrittäjäksi Minä olen yksi niistä yrittäjistä, joista ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää. Olen työskennellyt aikaisemmin lähinnä isoissa julkishallinnon organisaatio ...

Byrokraatista yrittäjäksi

Minä olen yksi niistä yrittäjistä, joista ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää. Olen työskennellyt aikaisemmin lähinnä isoissa julkishallinnon organisaatioissa. Päädyin monen mutkan kautta yrittäjäksi ja nyt olen enemmän kuin tyytyväinen tähän mutkikkaaseen polkuun. Kauan siihen meni, että oivalsin, mikä on minulle mieluisin tapa tehdä töitä.

Minulle yrittäjyys on melko laaja käsite. Yrittäjyys on ennen kaikkea tietynlainen tapa tehdä töitä. Pidän sekä freelancerina että laskutusosuuskunnan kautta työskentelyä kuin myös oman yrityksen kautta laskuttamista yrittäjyytenä. Eli kun puhun tai kirjoitan yrittäjyydestä, tarkoitan sillä kaikkia näitä yrittäjyyden muotoja. Jos sinulla on käytännössä yrittäjän valta ja vastuu, silloin olet yrittäjä – riippumatta siitä, millä nimellä sitä tilastoissa kutsutaan.

Freelancing – kasvava ilmiö

Työn tekeminen yrittäjänä yleistyy koko ajan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa jo noin 40 % työvoimasta työskentelee freelancer-tyyppisissä töissä. Puhutaan “on-demand economy” -ilmiöstä eli siitä, että palkkaamisen sijaan ostetaan kulloinkin tarvittu palvelu tai tuote. Tätä kehitystä nopeuttaa erilaisten alustojen käyttöönotto, joiden kautta tuotteita ja palveluja voidaan ostaa ja myydä helposti. Voit tilata kätevästi netin kautta siivouksen, yrityksen logon tai lounaan. Kielenkääntäjä, graafinen suunnittelija ja copywriter voivat tehdä töitä kotoa käsin tai vaikkapa etelän lämmöstä samalla nauttien. Alustatalous horjuttaa perinteistä työmarkkinamallia, mutta tarjoaa myös paljon uusia mahdollisuuksia töiden löytämiseen muuttuvilla työmarkkinoilla.

Tokihan Suomen työmarkkinoiden rakenteet eroavat Yhdysvalloista, mutta ei tämä kehityskulku voi olla vaikuttamatta Suomeenkin. Täälläkin yksinyrittäjien määrä kasvaa, sillä monelle yrittäjyys pää- tai sivutoimisesti tarjoaa kaivattua joustoa työn tekemiseen. Toisaalta “työ” on tänä päivänä paljon muutakin kuin kokoaikaista, vakinaista palkkatyötä. Työn murros tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi käsitteet “työssä”, “työtön” tai “yrittäjä” eivät ole enää yhtä yksiselitteisiä kuin aiemmin. Elämme monityösuhteista elämää.

Palkkaamaan en ainakaan ala!

Tiedätkö sinä yhtään yritystä, jossa on tälläkin hetkellä töitä enemmän kuin omalla porukalla ehditään tekemään, mutta lisää väkeä ei uskalleta palkata? Tai kysytään pikemminkin näin: montako tällaista yritystä pystyt nimeämään minuutissa?

Tekemätöntä työtä yrityksissä kyllä on, mutta uuden työntekijän palkkaamiseen liittyvät riskit saavat monet lykkäämään päätöstä turhankin pitkään. Mahdollisuus virherekrytointiin on aina olemassa ja kaikki yrittäjät ovat kuulleet kauhutarinoita näistä virheistä. Toisaalta yrityksessä on myös aina punnittava näinkin ison investoinnin merkitystä eli sitä, tuottaako tämä investointi riittävästi. Saammeko palkan ja muut kulut katettua?

Ei siis ihme, että vaihtoehdot työntekijän palkkaamiselle houkuttavat. Sen sijaan, että yrityksen fyysisten seinien sisäpuolelle kerätään väkeä, jolle toivottavasti löydetään riittävästi mielekästä ja tuottavaa tekemistä ja rahaa palkan maksuun, turvaudutaan yhä useammin joustavampiin ratkaisuihin. Tarvittavien palvelujen osto toiselta yritykseltä on tämänkaltainen joustava ratkaisu. Parhaimmillaan yritykset toimivat verkostossa, jossa palveluja ja tuotteita myydään ja ostetaan tarpeen mukaan. Toisiaan tarvitsevat yritykset kohtaavat ja käyvät kauppaa keskenään. Verkosto kehittyy jatkuvasti siihen kuuluvien yritysten tarpeiden mukaan.

Tähän on helppo todeta, että tällainen kehityskulku on epäreilua ja julmaa yksilön kannalta. Pakkoyrittäjyys tuo yksilön arkeen jatkuvan epävarmuuden tunteen. Mutta toisaalta epävarmuus on jo olemassa. Milläpä työpaikalla ei tänä päivänä koettaisi epävarmuutta ja epätietoisuutta tulevasta. Maailma muuttuu ja se muuttuu nopeasti. On täysin inhimillistä tuntea epävarmuutta näiden muutosten keskellä. Kyky sietää epävarmuutta ja toimia epävarmuudesta huolimatta on yksi tärkeimpiä työelämässä tarvittavia ominaisuuksia. Hyvässä työyhteisössä tai yhteistyöverkostossa yksilö saa myös tukea ja mahdollisuuden käsitellä tätä epävarmuutta.

Tarvittavien palvelujen osto toiselta yritykseltä ei myöskään poista tarvetta suunnitella ja johtaa yritystä ja työyhteisöä. Yrityksen kannalta järkevä palvelujen ostaminen nimenomaan edellyttää hyvää kokonaissuunnittelua, jotta tiedetään, mitä osia kokonaisuudesta on järkevää ostaa ja keneltä se on järkevintä ostaa.  Yrityksessä pitää myös olla hyvä käsitys siitä, mikä on haluttu lopputulos, jotta palvelua ostettaessa voidaan mitata muutakin kuin tietyssä tilassa vietettyä aikaa.

Ehkäpä tulevaisuudessa kukaan ei enää etsi yhtä täydellistä työnantajaa, vaan useampaa hyvää asiakasta.


Kirjoittaja toimii yrittäjänä ja vuokra-assistenttina Askaremon assistenttipalvelussa. Hän on yrittäjä, josta ei koskaan pitänyt tulla yrittäjää. Paperien pyörittely ei ole hänelle kauhistus, vaan ajoittain jopa ihastus. Hän on yhteiskuntatieteilijä, jonka sisällä asuu pieni koodari. Mottona toimii: älä koskaan sano ”ei koskaan”.